Finnische Verben durchschauen

Eine Kurzfassung zum Ausdrucken gleich für den Anfang: Verben (PDF, 33 KB).

Vokalharmonie

Ist ein a, o oder u vorhanden? Dann ist auch die Endung mit a, o oder u.

Kein a, o oder u da? Dann ist die Endung mit ä, ö oder y.

Verstanden? Du kannst es gleich testen!

Die Personalendungen

yleiskieli/
kirjakieli
(geschriebene Sprache)
puhekieli (gesprochene Sprache)
puhu-a
(sprechen)
ich (minä) -n
mä -n
puhun
puhun
du (sinä) -t
sä -t
puhut
puhut
er/sie/es hän -V*
se -V*
puhuu
puhuu
wir (me) -mme
me + Passiv
puhumme
puhutaan
ihr/Sie (te) -tte
te -tte
puhutte
puhutte
sie he -vat/-vät
ne -V*
puhuvat
puhuu
Passiv
Verbklasse 1:
minä-Stamm +
-taan/-tään
Infinitiv endet -aa/ää? ➝ e: ajaa, ajetaan
puhutaan
Verbklasse 2-6:
Infinitiv +
-an/-än
mennään

*-V = Vokalverlängerung = der letzte Vokal wird verdoppelt, außer es gibt schon zwei.

Die Personalpronomen minä, sinä, me und te werden in geschriebene kirjakieli oft weggelassen.

olla
(sein, unregelmäßig)
kirjakieli,
yleiskieli
puhekieli
(minä) olen mä oon
(sinä) olet sä oot
hän on se on
(me) olemme me ollaan
(te) olette te ootte
he ovat ne on
Passiv: ollaan

Es gibt sechs Arten, eine Personalendung zu einem Verb hinzufügen. Die letzten Buchstaben von Infinitiv verraten (meistens) die richtige Weise. Oft kommen Extrabuchstaben vor der Personalendung dazu.

V = Vokal, K = Konsonant

Infinitiv endet an entferne füge dazu fertig!
1. -VV asu-a - asun
2. -da, -dä voi-da - voin
3. -KKV nous-ta e nousen
4. -ata, -ota,
-uta
halu-ta a haluan
5. -ita tarvi-ta tse tarvitsen
6. -eta vanhe-ta ne vanhenen

In Verbtyp 1 sind die Verben mit kpt im

  • Infinitiv, hän und he in starker Stufe (antaa ➝ antavat),
  • sonst in schwacher Stufe (annan).

In Verbtypen 3, 4 und 6 ist

  • der Infinitiv immer schwach,
  • alle Personen aber stark
    (suudella ➝ suutelen, tavata ➝ tapaan).

Kein kpt in Verbtypen 2 und 5.

Verbtyp 1

Der Infinitiv endet an zwei Vokale.

Kpt ist stark bei Infinitiv und 3. personen, sonst schwach.

Die meisten Verben gehören zur Verbklasse 1.

asua
(wohnen,
ohne kpt)
oppia
(lernen,
mit kpt)
minä
asun
asun
opin
opin
sinä
asut
asut
opit
opit
hän
se
asuu
asuu
oppii
oppii
me
me
asumme
asutaan
opimme
opitaan
te
te
asutte
asutte
opitte
opitte
he
ne
asuvat
asuu
oppivat
oppii
Passiv asutaan opitaan

Verbtyp 2

Der Infinitiv endet an -dA. A = a oder ä.

Kein kpt.

Keine Vokalverlängerung bei hän.

Ausnahmen: tehdä (machen) und nähdä (sehen).

juoda
(trinken)
syödä
(essen)
minä
juon
juon
syön
syön
sinä
juot
juot
syöt
syöt
hän
se
juo
juo
syö
syö
me
me
juomme
juodaan
syömme
syödään
te
te
juotte
juotte
syötte
syötte
he
ne
juovat
juo
syövät
syö
Passiv juodaan syödään
tehdä
(machen)
nähdä
(sehen)
minä
teen
teen
näen
nään
sinä
teet
teet
näet
näät
hän
se
tekee
tekee
näkee
näkee
me
me
teemme
teh(d)ään
näemme
näh(d)ään
te
te
teette
teette
näette
näätte
he
ne
tekevät
tekee
näkevät
näkee
Passiv tehdään nähdään

Verbtyp 3 (e-Verb)

Der Infinitiv endet an zwei Konsonanten + Vokal: -llA, -stA, -nnA oder -rrA. A = a oder ä.

Vor Personalendung kommt ein e: tul-la ➝ tulen.

Kpt kommt nur bei -lla/-llä-Wörter vor. Der Infinitiv ist schwach, alle Personalformen stark: ajatella ➝ ajattelen.

kuulla
(hören)
jutella
(plaudern, mit kpt)
minä
kuulen
kuulen
juttelen
juttelen
sinä
kuulet
kuulet
juttelet
juttelet
hän
se
kuulee
kuulee
juttelee
juttelee
me
me
kuulemme
kuullaan
juttelemme
jutellaan
te
te
kuulette
kuulette
juttelette
juttelette
he
ne
kuulevat
kuulee
juttelevat
juttelee
Passiv kuullaan jutellaan

Verbtyp 4 (a-Verb)

Der Infinitiv endet meistens an -AtA, -OtA oder -UtA, manchmal an -itA oder -etA. A = a oder ä, O = o oder ö, U = u oder y.

Vor Personalendung kommt ein a: halu-ta ➝ haluan

Kpt kommt vor, allerdings nicht bei avata und siivota. Der Infinitiv ist schwach, alle Personalformen stark: hypätä, hyppään.

3. Person Singular hat maximal zwei Vokale am Ende (pakata: hän pakkaa, nicht pakkaaa).

Der Infinitiv in puhekieli sieht oft wie 3. Person aus: haluu, tapaa.

haluta
(wollen,
ohne kpt)
tavata
(treffen,
mit kpt)
minä
haluan
haluun
tapaan
tapaan
sinä
haluat
haluut
tapaat
tapaat
hän
se
haluaa
haluu
tapaa
tapaa
me
me
haluamme
halutaan
tapaamme
tavataan
te
te
haluatte
haluutte
tapaatte
tapaatte
he
ne
haluavat
haluu
tapaavat
tapaa
Passiv halutaan tavataan

Verbtyp 5 (tse-Verb)

Der Infinitiv endet meistens an -itA (A = a oder ä). Selvitä, levitä und hävitä gehören zu Verbtyp 4.

Vor Personalendung kommt ein -tse: vali-ta, valitsen.

Kein kpt.

tarvita
(brauchen)
häiritä
(stören)
minä
tarvitsen
tarviin / tartten
häiritsen
häiritten
sinä
tarvitset
tarviit / tarttet
häiritset
häirittet
hän
se
tarvitsee
tarvii / tarttee
häiritsee
häirittee
me
me
tarvitsemme
tarvitaan / tarttetaan
häiritsemme
häiritään
te
te
tarvitsette
tarviitte / tarttette
häiritsette
häiritte
he
ne
tarvitsevat
tarvii / tarttee
häiritsevät
häirittee
Passiv tarvitaan häiritään

Puhekieli von häiritä ist hier eher schon Dialekt (häiritten), aber älä anna sen häiritä!

Verbtyp 6 (ne-Verb)

Der Infinitiv endet meistens an -etA (A = a oder ä). Ruveta, kiivetä, hävetä und todeta gehören zu Verbtyp 4.

Vor Personalendung kommt ein -ne: haale-ta, haalenee.

Kpt kommt vor. Der Infinitiv ist schwach, alle Personalformen stark:
mme-tä, lämpenee.

Normalweise Ableitungen von Adjektiven, manchmal von Substantiven. Viele werden nur in 3. Person benutzt: lämpenee, liukenee, ilmenee.

Die meisten Verben haben ein Synonym bei Verbtyp 1, die oft auch lieber benutzt wird. Kypsetä - kypsentyä, lyhetä - lyhentyä, pehmetä - pehmentyä.

vanheta
(älter werden)
kalveta
(bleich werden)
minä
vanhenen
vanhenen
kalpenen
kalpenen
sinä
vanhenet
vanhenet
kalpenet
kalpenet
hän
se
vanhenee
vanhenee
kalpenee
kalpenee
me
me
vanhenemme
vanhetaan
kalpenemme
kalvetaan
te
te
vanhenette
vanhenette
kalpenette
kalpenette
he
ne
vanhenevat
vanhenee
kalpenevat
kalpenee
Passiv vanhetaan kalvetaan

Ein Verb kann mehrere Stämme haben.

  1. Ein Stamm aus dem Infinitiv, hier ein Konsonantstamm: näh-dä
  2. Ein schwacher Vokalstamm aus minä, erste Person Singular: näe-n
  3. Ein starker Vokalstamm aus he, dritte Person Plural: näke-vät

Den Infinitivstamm benutzt man zum Beispiel für:

  • nähdään (Verbtyp 2-6 Passiv)
  • nähdäkseni (A-Infinitiv)

Schwachen Vokalstamm benutzt man zum Beispiel für:

  • en näe (Verneinung in Presens)
  • Näe! (Singular Imperativ)
  • otetaan (Verbtyp 1 Passiv, letzte a/ä ➝ e)

Starken Vokalstamm benutzt man zum Beispiel für:

  • näkemässä (Ma-Infinitiv)
  • näkeminen (Verbalsubstantiv)

Vorheriger Beitrag:

Stufenwechsel (kpt)

Nächster Beitrag:

Den Infinitiv finden