Eine Kurzfassung zum Ausdrucken gleich für den Anfang: Verben (PDF, 33 KB).
Vokalharmonie
Ist ein a, o oder u vorhanden? Dann ist auch die Endung mit a, o oder u.
- laula+vat
- otta+vat
- puhu+vat
Kein a, o oder u da? Dann ist die Endung mit ä, ö oder y.
- kysy+vät
- teke+vät
Verstanden? Du kannst es gleich testen!
Die Personalendungen
yleiskieli/ kirjakieli (geschriebene Sprache) puhekieli (gesprochene Sprache) |
puhu-a (sprechen) |
|
---|---|---|
ich |
(minä) -n mä -n |
puhun puhun |
du |
(sinä) -t sä -t |
puhut puhut |
er/sie/es |
hän -V* se -V* |
puhuu puhuu |
wir |
(me) -mme me + Passiv |
puhumme puhutaan |
ihr/Sie |
(te) -tte te -tte |
puhutte puhutte |
sie |
he -vat/-vät ne -V* |
puhuvat puhuu |
Passiv |
Verbklasse 1: minä-Stamm + -taan/-tään Infinitiv endet -aa/ää? ➝ e: ajaa, ajetaan |
puhutaan |
Verbklasse 2-6: Infinitiv + -an/-än |
mennään |
*-V = Vokalverlängerung = der letzte Vokal wird verdoppelt, außer es gibt schon zwei.
Die Personalpronomen minä, sinä, me und te werden in geschriebene kirjakieli oft weggelassen.
olla (sein, unregelmäßig) |
|
---|---|
kirjakieli, yleiskieli |
puhekieli |
(minä) olen | mä oon |
(sinä) olet | sä oot |
hän on | se on |
(me) olemme | me ollaan |
(te) olette | te ootte |
he ovat | ne on |
Passiv: ollaan |
Es gibt sechs Arten, eine Personalendung zu einem Verb hinzufügen. Die letzten Buchstaben von Infinitiv verraten (meistens) die richtige Weise. Oft kommen Extrabuchstaben vor der Personalendung dazu.
V = Vokal, K = Konsonant
Infinitiv endet an | entferne | füge dazu | fertig! |
1. -VV | asu-a | - | asun |
2. -da, -dä | voi-da | - | voin |
3. -KKV | nous-ta | e | nousen |
4. -ata, -ota, -uta |
halu-ta | a | haluan |
5. -ita | tarvi-ta | tse | tarvitsen |
6. -eta | vanhe-ta | ne | vanhenen |
In Verbtyp 1 sind die Verben mit kpt im
- Infinitiv, hän und he in starker Stufe (antaa ➝ antavat),
- sonst in schwacher Stufe (annan).
In Verbtypen 3, 4 und 6 ist
- der Infinitiv immer schwach,
-
alle Personen aber stark
(suudella ➝ suutelen, tavata ➝ tapaan).
Kein kpt in Verbtypen 2 und 5.
Verbtyp 1
Der Infinitiv endet an zwei Vokale.
Kpt ist stark bei Infinitiv und 3. personen, sonst schwach.
Die meisten Verben gehören zur Verbklasse 1.
asua (wohnen, ohne kpt) |
oppia (lernen, mit kpt) |
|
---|---|---|
minä mä |
asun asun |
opin opin |
sinä sä |
asut asut |
opit opit |
hän se |
asuu asuu |
oppii oppii |
me me |
asumme asutaan |
opimme opitaan |
te te |
asutte asutte |
opitte opitte |
he ne |
asuvat asuu |
oppivat oppii |
Passiv | asutaan | opitaan |
Verbtyp 2
Der Infinitiv endet an -dA. A = a oder ä.
Kein kpt.
Keine Vokalverlängerung bei hän.
Ausnahmen: tehdä (machen) und nähdä (sehen).
juoda (trinken) |
syödä (essen) |
|
---|---|---|
minä mä |
juon juon |
syön syön |
sinä sä |
juot juot |
syöt syöt |
hän se |
juo juo |
syö syö |
me me |
juomme juodaan |
syömme syödään |
te te |
juotte juotte |
syötte syötte |
he ne |
juovat juo |
syövät syö |
Passiv | juodaan | syödään |
tehdä (machen) |
nähdä (sehen) |
|
---|---|---|
minä mä |
teen teen |
näen nään |
sinä sä |
teet teet |
näet näät |
hän se |
tekee tekee |
näkee näkee |
me me |
teemme teh(d)ään |
näemme näh(d)ään |
te te |
teette teette |
näette näätte |
he ne |
tekevät tekee |
näkevät näkee |
Passiv | tehdään | nähdään |
Verbtyp 3 (e-Verb)
Der Infinitiv endet an zwei Konsonanten + Vokal: -llA, -stA, -nnA oder -rrA. A = a oder ä.
Vor Personalendung kommt ein e: tul-la ➝ tulen.
Kpt kommt nur bei -lla/-llä-Wörter vor. Der Infinitiv ist schwach, alle Personalformen stark: ajatella ➝ ajattelen.
kuulla (hören) |
jutella (plaudern, mit kpt) |
|
---|---|---|
minä mä |
kuulen kuulen |
juttelen juttelen |
sinä sä |
kuulet kuulet |
juttelet juttelet |
hän se |
kuulee kuulee |
juttelee juttelee |
me me |
kuulemme kuullaan |
juttelemme jutellaan |
te te |
kuulette kuulette |
juttelette juttelette |
he ne |
kuulevat kuulee |
juttelevat juttelee |
Passiv | kuullaan | jutellaan |
Verbtyp 4 (a-Verb)
Der Infinitiv endet meistens an -AtA, -OtA oder -UtA, manchmal an -itA oder -etA. A = a oder ä, O = o oder ö, U = u oder y.
Vor Personalendung kommt ein a: halu-ta ➝ haluan
Kpt kommt vor, allerdings nicht bei avata und siivota. Der Infinitiv ist schwach, alle Personalformen stark: hypätä, hyppään.
3. Person Singular hat maximal zwei Vokale am Ende (pakata: hän pakkaa, nicht pakkaaa).
Der Infinitiv in puhekieli sieht oft wie 3. Person aus: haluu, tapaa.
haluta (wollen, ohne kpt) |
tavata (treffen, mit kpt) |
|
---|---|---|
minä mä |
haluan haluun |
tapaan tapaan |
sinä sä |
haluat haluut |
tapaat tapaat |
hän se |
haluaa haluu |
tapaa tapaa |
me me |
haluamme halutaan |
tapaamme tavataan |
te te |
haluatte haluutte |
tapaatte tapaatte |
he ne |
haluavat haluu |
tapaavat tapaa |
Passiv | halutaan | tavataan |
Verbtyp 5 (tse-Verb)
Der Infinitiv endet meistens an -itA (A = a oder ä). Selvitä, levitä und hävitä gehören zu Verbtyp 4.
Vor Personalendung kommt ein -tse: vali-ta, valitsen.
Kein kpt.
tarvita (brauchen) |
häiritä (stören) |
|
---|---|---|
minä mä |
tarvitsen tarviin / tartten |
häiritsen häiritten |
sinä sä |
tarvitset tarviit / tarttet |
häiritset häirittet |
hän se |
tarvitsee tarvii / tarttee |
häiritsee häirittee |
me me |
tarvitsemme tarvitaan / tarttetaan |
häiritsemme häiritään |
te te |
tarvitsette tarviitte / tarttette |
häiritsette häiritte |
he ne |
tarvitsevat tarvii / tarttee |
häiritsevät häirittee |
Passiv | tarvitaan | häiritään |
Puhekieli von häiritä ist hier eher schon Dialekt (häiritten), aber älä anna sen häiritä!
Verbtyp 6 (ne-Verb)
Der Infinitiv endet meistens an -etA (A = a oder ä). Ruveta, kiivetä, hävetä und todeta gehören zu Verbtyp 4.
Vor Personalendung kommt ein -ne: haale-ta, haalenee.
Kpt kommt vor. Der Infinitiv ist schwach, alle Personalformen
stark:
lämme-tä, lämpenee.
Normalweise Ableitungen von Adjektiven, manchmal von Substantiven. Viele werden nur in 3. Person benutzt: lämpenee, liukenee, ilmenee.
Die meisten Verben haben ein Synonym bei Verbtyp 1, die oft auch lieber benutzt wird. Kypsetä - kypsentyä, lyhetä - lyhentyä, pehmetä - pehmentyä.
vanheta (älter werden) |
kalveta (bleich werden) |
|
---|---|---|
minä mä |
vanhenen vanhenen |
kalpenen kalpenen |
sinä sä |
vanhenet vanhenet |
kalpenet kalpenet |
hän se |
vanhenee vanhenee |
kalpenee kalpenee |
me me |
vanhenemme vanhetaan |
kalpenemme kalvetaan |
te te |
vanhenette vanhenette |
kalpenette kalpenette |
he ne |
vanhenevat vanhenee |
kalpenevat kalpenee |
Passiv | vanhetaan | kalvetaan |
Ein Verb kann mehrere Stämme haben.
- Ein Stamm aus dem Infinitiv, hier ein Konsonantstamm: näh-dä
- Ein schwacher Vokalstamm aus minä, erste Person Singular: näe-n
- Ein starker Vokalstamm aus he, dritte Person Plural: näke-vät
Den Infinitivstamm benutzt man zum Beispiel für:
- nähdään (Verbtyp 2-6 Passiv)
- nähdäkseni (A-Infinitiv)
Schwachen Vokalstamm benutzt man zum Beispiel für:
- en näe (Verneinung in Presens)
- Näe! (Singular Imperativ)
- otetaan (Verbtyp 1 Passiv, letzte a/ä ➝ e)
Starken Vokalstamm benutzt man zum Beispiel für:
- näkemässä (Ma-Infinitiv)
- näkeminen (Verbalsubstantiv)